Pilviä

Nythän tässä vasta päästään vauhtiin tämän ompelun kanssa. Vielä kun ehtisi kaikki tuotokset kuvata ja jotakin kirjotella niistä tännekin.

Kovasti olen kesävaatteita ommellut ja tässä olisi yksi sellainen valmiina.

ohje: Ottobre 1/2007 t-paita kirjekuoripääntiellä koossa 74

kankaat: pilvitrikoo Kestovaippakauppa, resori Eurokangas

muuta: merkit Royal-tuote

Taas tuli monta asiaa ommeltua ensimmäisen kerran: kirjekuoripääntie, hihat kuminauharypytyksellä ja puhveilla olkapäissä. Ainoa, mikä olisi voinut mennä paremmin on nuo olkapäiden rypytykset. Ne tehtiin ihan käsipelin rypyttämällä, mutta nätimmät sais joustonauhan (Framilon) avulla.

Tämä on vielä iso vauvalle, mutta eiköhän heinäkuun helteillä ole jo sopiva. Vähän jänskättää tuo pääntie, se kun näyttää niin kovin pieneltä ja ahtaalta, että mitenköhän se mahtaa istua.

Tykkään kyllä kovasti tuosta pilvitrikoosta. Paitsi että se on kaunista niin se on myös mukavan napakkaa. Sitä onkin mulla pinkkinä jemmassa myös. :)

Vihdoin: jumpsuit!

Muutaman päivän ketutuksen jälkeen marssin kangaskauppaan - siis siihen ihanaakin ihanampaan Ottobre Shopiin, jonne voisin hyvinki tuhlata koko vanhempainrahan eikä olis ees hankalaa. Ostin uuden palan trikoota vuorikankaaksi. Kotona leikkasin kankaan ajatuksella. Varmistelin ainakin viisi kertaa, että meneehän nyt oikein. Meni se.

Tadaa: valmis jumpsuit!

ohje: Ottobre 4/2012, jumpsuit vauvalle koossa 68

kankaat: valkoinen tähtivelour Eurokankaan palalaarista, vaaleanpuna-valkoinen raitatrikoo ja vaaleanpunainen resori Ottobre Shopista

muuta: vetoketju 40 cm Ottobre Shopista, merkintälaput Royal-tuotteelta

 Ihan hyvä, että harjottelin sen trikoopaidan kanssa tuota resorikaitaleella huolittelua. Tässä se oli kuitenkin hieman haastavampaa niin sehän tästä olis puuttunu ko vielä olis sen kans saanu alkaa säätämään. Mutta siis hyvin selvisin tällä kertaa (mitä nyt ompeleen kanssa vähän takkusin). Ainoastaan tuo vetoketjun alareuna lahkeessa aiheutti päänvaivaa, mutta käsin ompelemalla sain siitäkin varsin kelvollisen.

Ompelin vuorikankaan saumat piiloon kankaiden väliin. Resoreiden kohdalla piti laittaa kaikki vähäiset aivosolut kunnolla töihin, jotta sain yhdellä kertaa ommeltua resorit kiinni kankaiden väliin ja vielä niin, että ne kankaat on oikeinpäin. Oli siinä nuppineulojen kanssa värkkäämistä ja ompelukoneella töitä kun neljää kangaskerrosta vääntelin oikeaan asentoon. Ei muuten ole kovin leveät nuo resorit hihansuissa tuommoisessa 68-senttisessä haalarissa. Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, vaikka toisen lahkeen sainkin kaiketi kolmeen kertaan ommella (mutta ei muistella niitä enää!).

Semmonen siitä tuli. Tämä on nyt ollut valmiina jo jonkin aikaa ja on kyllä ollut todella kovassa käytössä. Nyt kun on saanut toppahaalarin jo jättää pois eikä äitiyspakkauksen vanuhaalarikaan oikein enää sovellu näille keleille niin tämä on just passeli. Neiti nukkuu kaikki päiväunet tämä päällä vaunuissaan. Kyllä tämä tulee puettua oikeastaan aina ulos lähdettäessä. Kallishan tästä tuli sen pirun vuorikangassähellyksen takia, mutta ei sitä aina kannata laskea euroja. Ja olenpahan sitte ens kerralla viisaampi. Niin. Mutta nyt siis vain kovin ylpeä tyttären hienosta jumpsuitista. <3

Se pittää kyllä vielä sanoa, että vaaleanpunanen on miehen valitsema väri. Mie olisin ehkä päätynyt johonkin toiseen.. Kummasti sitä kyllä lämpenee tuollekin värille vaikka vielä puoli vuotta sitten en todellakaan ajatellut kyseistä väriä ompelevani. Onkohan se sitä pään pehmenemistä...?

Leikkimatto

Ennen kuin pääsen kertomaan mitä kävi sen jumpsuitin kanssa, niin näytänpä teille minkälaisella leikkimatolla meidän tyttö leikkii.

Pinnasängyn päiväpeitteenhän jo esittelinkin aiemmin ja samaan syssyyn ja sarjaan on tehty tämä leikkimattokin - myös jo silloin syksyllä raskaana ollessani.

Tämän tekemiseen pääsin miekin osallistumaan. Äiti leikkeli tilkut ja mie konttasin siskon kanssa lattialla palasia siirrellen ja käännellen. Ei muuten ollut helppo homma! Tilkuilla on varsin tarkkaan mietitty paikka kullakin - melkoinen palapeli oli! Kankaat ovat täysin samat kuin päiväpeitossakin.

Taustapuolelle ompelin palan fleeceviltistä, mutta se on aika onnettoman ohutta ja pelkästään kovaa lattiaa vasten melkoisen kova. Mukavin tämä on kun sen laittaa maton päälle. Olishan sitä voinu silitysrautaakin näyttää tälle, mutta leikeissä aina tulee ryttyjä ja laiskuus iski. Seliseli.

----

Toivottavasti kaikilla oli oikein mukava ja iloinen äitienpäivä. Miekin sain viettää ensimmäistä omaani ja olihan se vähän erikoista - ai että mieki olen äiti?! Päivä onkin mennyt pohtiessa omaa äitiyttä tämän hurjan (ja tasan) viiden kuukauden kokemuksella. Mutta onpahan olleet mahtavat viisi kuukautta.
Semmosen huomasin miettiessäni, että nykyään ei ole tarvinut oottaa unta sängyssä saati että olis tarvinu pyöriä unettomana - eihän sitä tarvi ko pää painaa tyynyyn kymmeneksi sekunniksi ja se on siinä. Eri asia onkin että miten pitkään sitä yhtäjaksosesti nykyään saa nukkua. Mutta se on sivuseikka se. :)

Ryminällä alas

Kovin kunnianhimoisesti valitsin ensimmäiseksi ompelutyöksi pitkiin aikoihin jumpsuitin vauvalle. Ohjeessa ei lisäksi ollut vuorikangasta, mutta mie halusin vuorittaa haalarin, jotta se sopisi kevään ulkoiluihin. Että en sitte helpommalla voinut lähteä liikkeelle.

Sehän kostautui, totta kai. Leikkasin vuorikankaan väärin. Kangastahan ei tietenkään ollut enää enempää.

Siihen ketutukseen ja kankaan puutteeseen sekä armottomaan ompelukuumeeseen auttoi kuitenkin jumpsuitin sivuun siirtäminen (heittäminen) ja tämän huomattavasti helpomman paidan ompelu.

ohje: Ottobre 4/2012

kankaat: Ottobre Shop
 

Eihän tämä mikään mahtavin taidonnäyte ole, pikemminkin harjoituskappale. Hoksasinpa taas monta juttua, jotka täytyy ottaa huomioon ennen ompelua. Mutta kyllä tämä päälle pääsee, ihan varmasti.

Ensimmäistä kertaa ikinä ompelin resorista pääntielle ja hihoihin kaitaleet ja eihän se ees vaikeaa ollu. Tietty siisteydessä on aina parantamisen varaa, mutta olin kuvitellut sen olevan vähintäänkin ydinfysiikkaa. No ei ollu ei. Ihan turhaan olin sitä vältellyt.
 

Ihan ensimmäistä kertaa vasaroin nepparin eikä se nyt ihan putkeen mennyt sekään. Miehän olin ihan neitsytmatkalla tämän paidan kanssa! Harjottelua, harjottelua. Sitä tässä tarvitaan.

Royal-tuotteesta tilasin mm. nuita kokomerkkejä sekä tuon Rakkaudella tehty -merkin myös. Pitäisikin tehdä uutta tilausta jo kun en tajunnut kaikkia tarpeellisia kokomerkkejä ostaa. Olihan sielä kaupassa aika paljon kivoja kankaitaki.. Ja ei kai sitä yksilä postikuluila pelkästään merkkilappusia tilailla.. Miehelle ei sitte kerrota mitään!

Oikein mukavaa vappupäivää ankeasta säästä huolimatta!

 

Siitä jumpsuitista luvassa juttua myöhemmin tilanteen tasoituttua.

Pehmuke

Meidän vaipanvaihtoalustana toimi tähän asti Brion vaahtomuovinen muotoiltu hoitoalusta, joka alkoi käydä jo lyhyeksi. Lisäksi sen korkeuden vuoksi se alkoi olla vähän vaarallinenkin kun lapsi on alkanut liikkua melkoisesti vaipanvaihdon yhteydessä(kin): jaloilla ponnistetaan peppu ylös ilmaan ja samalla hyppäytetään koko kroppaa ylöspäin. Pari kertaa tyttö onnistui kolauttamaan päänsä hoitopöydän reunaan siinä heiluessaan.

No mutta nyt on uusi alusta.

Ostin paikallisesta tuhattavaratilpehöörikaupasta kernikankaan tapaista (vai onkohan se ihan sitä?) akryylipinnoitettua kangasta, joka hylkii jonkin verran nestettä. Kuosi ei ole ihan se mitä aluksi ajattelin ostavani, mutta en millään jaksanut lähteä enää kolmanteen kauppaan (ensimmäisessä oli vain vahakankaita) taikka kangaskauppaan, joten tämä sai kelvata. Ihan mukavat värithän tässäki on. Melko neutraali. Tai ehkä vähän retroki? 

Taustakankaaksi kaivoin kangaskätköistä ruskeaa puuvillaa. Sitä ei riittänyt aivan kokonaista palaa, mutta parista palasesta yhdistämällä sain oikean kokoisen. Eipä tuo tilkkuisuus minua haittaa kun eihän se tuolta alta näy mihinkään. Välissä on kaksi kerrosta vanulevyä pehmikkeenä. Kokoa alustalla on noin 64 cm x 72 cm. Saumurilla kun hurautti niin tämä ehti hyvin valmistua miehen ja tytön vaunulenkin aikana.

Tämä on nyt vielä toistaiseksi hoitopöydällä, mutta luultavasti vaipanvaihto siirtynee jonkin ajan päästä lattialle tai sängylle. Tätä on kyllä helppo siirtää paikasta toiseen ja onpa se näppärä pakata matkaanki jos on tarvis eikä vie kauheasti tilaakaan.

Kun kerran sen ompelukoneen nostin keittiön pöydälle niin siinähän se on majaillut jo pari viikkoa. Ei se tyhjänpanttina ole ollut, ei sentäs. Vois sanoa, että tällä hetkellä meän huushollin käytetyin kodinkone (ohittaa jopa pyykkikoneen!).

Ihan itte ompelin!

Nyt on ensimmäiset taskuvaipat ommeltuna!

Vasemmanpuolimmaisen kaavana on Kestovaippayhdistyksen kaava koossa M (6-9 kg) ja oikeanpuolimmaisen Vaippailmiö-kirjan kaava S-kokoisena. Lila PUL-kangas on Eurokankaasta. Siellä ei nyt tällä kertaa ollut kuviollisena PULia ollenkaan. Sisäpinta vaipassa on miehen vanhasta urheilupaidasta. Mustaa coolmaxia siis. Kannatti taas säästää nekin vanhat paidat!

Käytössä paljastui, että tuo Vaippailmiön kaavalla tehty vaippa ei ole se kaikista sopivin meidän tytölle. Korkeus ja leveys ovat suurin piirtein kohdillaan, mutta takasiivekkeet (siis nuo eteen tulevat tarralliset) ovat liian lyhyet. Voisihan sitä tietysti muokata kaavaa: pidentää siivekkeitä ja ehkä vähän kaventaakin niitä.
 

 Sen sijaan tykästyin tähän KVY:n kaavalla tehtyyn vaippaan. Se on pitänyt tavarat sisällään joka kerta ja jotenkin siitä saa mukavan ohuen vaipan. Istuu meidän tytölle tosi hyvin. Tässä kappaleessa jouduin tosin jättämään siivekkeitä sentin-kaksi lyhyemmäksi kuin mitä kaavassa oli sillä halusin hyödyntää sisäkankaaksi urheilupaidan hihan, jonka levein kohta ei aivan riittänyt. Jatkossa siis kun teen kaavanmukaisilla siivekkeillä niin tulee varmasti vielä parempi.

Ompelujälkihän ei näissä vaipoissa mitään silmiä hivelevää ole, mutta tärkeintä on, että vaipat toimivat. Opinpa muuten ensimmäistä vaippaa ommellessa monta asiaa, jotka osaan seuraavien kohdalla tehdä paremmin ja helpommin. Kuten esimerkiksi tarrojen ja kuminauhojen ompelu.

 

Tästä olen kyllä ylpeä: oma lapsi itse tehdyssä vaipassa.

Kestovaippoja

Vauvan ollessa noin 2,5 kuukauden ikäinen (eli maaliskuun alussa) aloitin kestovaippakokeilun. Olin saanut muutamia käytettyjä vaippoja siskolta ja kavereilta, muutama oli äitiyspakkauksista eri vuosilta. Niillä pääsin alkuun, mutta hyvin pian muutaman illan ahkeran nettiselailun jälkeen sain paremman käsityksen kestovaippailusta ja totesin tarvitsevani lisää täytettä vaippoihin.

Olin jo pari vuotta säästänyt kolmea vanhaa pyyhettä juurikin vaippatarkoitusta varten ja nyt viimein pääsin silppuamaan niitä. Kun kerran juuri mitään en raaski heittää menemään niin onhan miehen vanhat punamustat flanellipyjamahousutkin säästetty. Nyt niille tuli sama kohtalo kuin pyyhkeillekin. Mulla kävi tuuri ja löysin kirpparilta pinkit flanelliyöhousut myös, jotka leikkelin imuiksi kans. Sainpahan jotakin vähän tyttömäisempääkin kangasta näihin. Samoin miehen vanhat collegehousut ja t-paita päätyivät imuiksi.

Yläkuvassa ensimmäisenä oikealta harmaata collegea ja alla ohuehkoa pyyhefroteeta. Näitä on 10 kpl. Toisena vasemmalta ne miehen yöhousut, alla paksumpaa pyyhefroteeta. Näitäkin muistaakseni sen 10 kpl vai olikohan 12?

Opin netistä, että myös mikrokuitua käytetään imuina. Muistin samantien yhden ison vaaleanpunaisen siivousrätin, siis mikrokuituisen, jota ei oikein tule käytettyä. Sitä on nuiden kuvassa toisena oikealta olevien imujen täytteenä pinkin flanellin välissä. Mikrokuituahan ei suositella suoraan vauvan ihoa vasten sen kuivattavan vaikutuksen vuoksi. Nämä imut on tarkoitettukin taskuvaippoihin eivätkä siis ole ihoon kosketuksissa, mutta ihan vain mukavuudenhalusta päällystin mikrokuidut kuitenkin, ettei omat kädet kuivu kun ripustelee niitä kuivumaan. Näitä tais tulla 5 kipaletta.

Kuvassa vasemmanpuolimmaisena on uusimmat tekeleet. Ostin Ottobre Shopista uutta bambucollegea, jonka tietysti ensin pesin 60 asteessa. Leikkelin sitten kankaan imuiksi siten, että pyllypuoli jää vähän leveämmäksi. Yhdessä imussa on kaksi kerrosta bambucollegea ja välissä yksi kerros paksuhkoa valkoista flanellia.

 Kauankohan pysyvät valkoisina..?

Kun sitä ohutta pyyhefroteeta oli niin maan mahottomasti, tein vielä reippaan kymmenen kappaletta tämmösiä kapeampia imuja. Vihreä kangas on miehen vanhaa t-paitaa. Jäihän sitä pyyhettä vieläkin..

Ompelin reunat näppärästi saumurilla. Muutaman pesukerran jälkeen totesin, että imut olis helpompi laittaa kuivumaan jos ne ei olis niin turkasen mytyssä koneesta ottaessa. Ompelin sitten pystysuunnassa harvalla suoralla ompeleella kerrokset kiinni toisiinsa - johan helpotti pyykkäystä! Toinen huomio on se, että etenkin froteisille imuille kuivausrumpu olisi varsin tarpeellinen niin ne saisi pysymään pehmeinä. Mutta kun ei meille mahdu. Sitten kun meillä on iso kodinhoitohuone, sitten meilläkin on kuivausrumpu.