keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Mitäsitäsitte?

Joskus (ison) projektin jälkeen tullee semmonen olo, että mitä sitä seuraavaksi neulois? Nyt on ollu just semmonen olo. En tiä veikö se pitsitunika kaikki ideat vai mikä tämä tämmönen on. Ahistavaa. Haluais neuloa, mutta mikään ei kiinnosta. Ravelryn jonossa on 199 (oho!) ohjetta, mutta ykskään ei just nyt puhuttele. Tai ei ole lankaa eikä tiä minkälaista ostais.

Yks ilta sohvala tyhjää käsiä pyöritellessä oli sitte pakko alottaa jotaki (ennenko vilttien hapsut on kaikki letitetty). Tämmösissä tilanteissa se alotettu tuotos yleensä hukkuu valmistumattomien neuleiden mereen kun yleensä se inspiraatio löytyy ennen pakkoneuleen valmistumista.

Siis sukkalankakerä ja pitkät pyöröt: laitoin alule sukat varpaista alottaen. Eihän sitä mittään tylsiä (pelkkää sileää oikeaa) sukkia kuitenkaan haluttanu tehä, joten kaivelin taas Ravelrya ja sieltä täältä vinkkejä poimien (lähinnä tästä Dropsin ohjeesta) aloin tehä ruudukkoa.


Tein tiimalasikantapään kun en muita ossaa (paitsi nyt sen "peukalokantapään", joka tuli Mojoihin) ja tähän ei tarvi ohjeita ko ulkomuistista antaa mennä. Lankana Austermann Step Classic. Neitsytmatkalla ollaan. Vielä en ossaa sanoa tykkäänkö langasta vai en.


Kantapään jälkeen oliki hankalaa päättää mitä seuraavaksi. Päätin laittaa Dropsin ohjeen tapaan kapeat palmikot tuon ruudukon reunaan, mutta varren takaosa kaipas kans jotaki. Muuta ei nyt tullu mieleen ko tuo sama ruudukko, mutta harvempana, yhtenä isona salmiakkina. Noh, kerran jo purin pari-kolmekymmentä kerrosta vartta, katoma jos nyt onnistuis.


Niin, vielä ei ole sitä inspiraatiota löytyny. Eka sukka on kuitenki jo näin pitkälä. En silti vielä uskalla luvata, että näistä sukista kuulisitta tai näkisittä ennään tämän enempää.
 

maanantai 27. helmikuuta 2012

My Mojo

Aurinko, pitkästä aikaa! Minun Mojot on ko tehty näihin kuviin.



lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply oranssi 2615
puikot: 2,5 mm


Mitä näistä nyt sanois.. Nämä oli joutusa neuloa, ohjeessa oli vähän uutta, joten innostus pysy loppuun asti. Sukat on siis kärjestä alotettu, muistaakseni loin 24 silmukkaa magic cast on -tekniikalla. Mallineuleessa on vuorotellen 2 oikein, 2 nurin -joustinsa sekä nurjia ja oikeita raitoja. Jujuna se, että toisessa sukassa ne on eri kohassa.

Kantapää oli se uus juttu: se neulottiin jälkikäteen, vähän niinko lapasissa peukalo. Siis kantapään silmukat neulottiin eka jämälangalle ja sitten sukka kokonaan varteen asti loppuun. Viimiseksi poimittiin kantapään silmukat ja neulottiin ne samaan tapaan kuin nauhakavennukset varresta alotettujen sukkien kärjissä ja pääteltiin kitchener's stitchillä (tai ainaki sinne päin). Tuli ihan sopivat kantapäät minun jalkoihin. Tätä tekniikkaa vois käyttää joskus toistekin.


Varren silmukoitten päättely ei aivan menny nappiin. Ovat siis melko tiukat. Mennee kuiten aivan hyvin omassa käytössä, mutta olis pitäny jaksaa tehä joku muu päättely ko perinteinen yliveto löysästi (kahteen kertaan piti seki kuiten tehä). Aika monesti olen käyttäny huiveista tuttua tapaa, jossa silmukat ensin neulotaan oikein ja samalla parittain päätellään. Sillä oli joku oma nimensäki, mutta en nyt saa mieleen.

Langan väri ei nyt aivan ole oma ittensä näissä kuvissa, pitäs olla paljon oranssimpi, mutta en kehanu alkaa säätämään asetusten kans ko auringonvalo olis sitte näyttäny hassulta. Tämän väriset sukat haluaisin, vinkkejä otetaan vastaan mistä löytyis.


Langan oikea väri siis aikasemmin vilautettu ja tässä uusintana:


Oi aurinko, toivottavasti nähdään usein!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Villahaalari, osa 2

Lupasin lisäillä parempia kuvia villahaalarista. Tässä niitä nyt olis. Varokaa vain, seuraavien kuvien myötä vauvakuume voi alkaa vaivata. En vastaa seurauksista.



ohje: aikalailla oma, vähän mittoja kateltu useista eri ohjeista
lanka: Drops BabyAlpaca Silk luonnonvalkonen 117 g
puikot: 2,5 mm resoreihin, muualla 3,0 mm
koko: n. 56 cm


Ihan aluksi oli suunnitteilla joku palmikollinen villahaalari. Mieleistä ohjetta ei kuitenkaan valmiina löytyny, ja ajattelin, että vois olla ehkä liian vaativaa saaha itte suunnitellen palmikot osumaan oikein ja kivasti kavennusten kans. Päätiin siis neuloa ihan simppelisti sileää oikeaa.
 

 Söpö ko mikä! Pukuki. Jätkä ei välittäny mittään tätistä, joka heilu kameran kans ympärillä. Hyvät unet jatku vielä vaunulenkin jälkeenki.


Jotaki jujua haalariin kuitenki piti saaha, joten pienet paikkataskut ja toiseen ommeltu lammasnappi ajavat sen puolen. Ja onhan nuo pallonapitki aika makeat.
Kuvissa on mukana myös lapaset ja sukat, jotka on samasta langasta. Tuore mummo on neulonu ne.


Hihojen ja lahkeiden resoreissa sekä kauluksessa on 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinta. Niitten avulla on hyvä säädellä pituutta. Kaarrokkeeseen tein raglan-kavennukset joka toinen kierros. Nappilistat on tehty samaa kyytiä vartalo-osan kans, ne on ainaoikeaa. Napinlävet tein muistaakseni kolmen silmukan päähän reunasta ja olisko ollu ssk, lk.

Tämä siskon poika vain kasvaa niin hurjaa vautia, että saattaa olla, että tämä jää kuitenki pieneksi ennen ko lumet on sulanu. Mutta tätihän laittaa uutta puikoile: villahousut ja -takki olis seuraavaksi suunnitteilla.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Tunnustus

Rikkeen ei ole vielä koskettu. Se on ainoastaan siirretty katseen ulottumattomiin. Hengitetään rauhallisesti hetki ja katotaan uskaltaisko siihen sitte koskea.

Blogini sai ensimmäiset tunnustukset ArualMarialta ja Neulistilta. Kiitos kovasti!
Tarkoitus olisi jakaa tunnustus eteenpäin 4-5 mukavalle blogituttavuudelle, joilla on alle 200 lukijaa. Vähän hankalaksi meni mulla tuo 200 lukijan yläraja. Monestakaan blogista en löytänyt lukijamäärää (enkö vain osannut etsiä?), joten jätin ne sitten huomiotta tässä. Seuraavat neljä kuitenkin sain kasaan:

Napit puuttuu - Tiina neuloo älyttömän ihanista väreistä huiveja, sukkia, pipoja, mitä vain! Täältä saa takuuvarmasti inspiraatiota.

mai makings - Mai taiteilee upeita kortteja! Ihanan simppeleitä (ei liikaa tavaraa), mutta aina joku juttu, joka tekee kortista erityisen.

Villaviidakko - Emma on neuloja, joka taikoo milloin mitäki itse soveltaen. Täällä vilahtelee välillä muitakin käsitöitä.

Miia-Rebekka - Täältä löytyy neuleita lapsille, välillä aikuisillekin. Sukkia, lapasia, huiveja. Mukavia värejä.


Nyt vois vähän kutoa sukkaa ja lähteä sitte töihin. :o) Sukkien lankana tosi ärtsy oranssi Opal.



torstai 9. helmikuuta 2012

Voi Rikke minkä teit!

 Niinpä niin. Kirjotinko viimeksi jotaki maltista, "hyvin suunniteltu, puoliksi tehty" -ajattelusta ja siitä, että olen oppinu semmosta?

Taisin erehtyä.

Nyt on nimittäin ainaki kolme asiaa, jotka ei kohtaa: ohje, lanka ja minun pää.





 

Rikkeä on niin kovasti kehuttu, että mieki sitte innostuin. Tulos ei sitte olekaan mitään niin innostavaa.


Pipoa saa kiskoa vähän väliä ettei se putoais silmile. Se on siis ISO. Ainaki kymmenen silmukkaa vähemmän olis voinu olla hyvä.
Käytin kahta lankaa yhtäaikaa: Alpacaa ja Lanettia. Taitavat ehkä tehä piposta liian paksun. Pysyy pystyssä ittekseen. Ei tämä kuitenkaan mitään peltiä ole. Mukavan pehmeää ja lämmintä.

Ei tullu suosikkipipoa tästä, ei. Mullahan on luonnollisesti neljä vaihtoehtoa:
a) Annetaan jollekulle isompipäiselle.
b) Puretaan ja tehhään uus. *huokaus*
c) Alotetaan kokonaan uus Rikke eri langoila ja silmukoila.
d) Heitetään perimmäisen kaapin syvimpään nurkkaan ja unohetaan, että on koskaan ees neulottu tämmöstä.


Bonuksena pari väsynyttä ja heilahtanutta kuvaa.





tiistai 7. helmikuuta 2012

Kohta ei päätä palele

Tulin vain kertomaan, että Rikke on alotettu.


Alpakkaa ja merinoa. Luulis olevan lämmintä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Talvivaate

Neulemekko on kyllä talvivaatteiden parhaimmistoa. Kivannäkönen, rento ja lämmin.

Nyt mullaki on semmonen. Ihan itte tehty.

Se on vain semmonen homma, että saatta tyytyä näihin kamalaakin kamalampiin itse otettuihin (peilin kautta, tottakai) kuviin. Toivottavasti saatta selvää.



ohje: Drops 94-24
lanka: Drops Alpaca beigemeleerattu (2020) 226 g
puikot: 3,5 mm
fiilis: JUHUU!


 Hommahan alko marraskuussa jo ko näin kaupassa ihanan neulemekon semmosella lehtikuviolla. Sehän oli tottakai akryylia ja eikai sitä nyt kaupasta neuleita osteta. Lankaa olin ostanu jemmaan aikasemmin syksylä, joten eihän se ollu ko alottaa silmukoitten luomisella. Pitihän sitä tieten ensin mittoa ja vähän laskea, mutta arvio osu aika nappiin (n. 250 silmukkaa tais olla).

Piirtelin itte oman lehtikuvion muistinvarasesti kaupan neuletta mukaillen. Parikymmentä senttiä sain joustinneuleen jälkeen mallineuletta tehtyä, mutta sitte ne iski ne kavennukset. Nehän ei ottanu onnistuakseen. Seuraava vaihe oli se, että neule nakattiin syrjään ja tehtiin muita mukavampia ja helpompia neuleita kuten vaikkapa sitä villahaalaria siskon pojale.

Siinä ehti mennä joulunpyhät ja uuet vuet hyvinki, ennenko kaivoin neuleen taas esile. Tuomio oli selvä: purkuun. Resorin onneksi sentään tajusin jättää purkamatta ko sehän oli sopiva. Selasin vähän aikaa Ravelrya ja Dropsin sivuja. Melko helposti se oikea ohje löyty, neuletiheyski täsmäsi.

Yritin siinä töitten alotuksen lomassa kutoa aina pikkusen. Aivan en ehtiny näitten pakkasten alkuun, mutta näyttää niitä riittävän vieläki, joten ei se ajotus nyt niin mahottoman huono ollu.

Ja kyllä mie poka tykkään tästä! Lyhyet hihat tekkee sen, ettei tule liian kuuma, ja pitkä helma lämmittää mukavasti takalistoaki. Aivan loistava työvaatteeksikin, mutta varmasti kovassa käytössä kotona sukkahousujen ja villasukkien kans.


Olen tässä monien neulottujen silmukoitten aikana huomanu sen, että parempi tehä harkiten ja huolella ko kauheala innola sen suurempia ajattelematta. Noh, joskus se päätä pahkaa neulominenki on hyvästä, mutta yleensä sen parhaan lopputuloksen saa ko vähän enempi näkkee vaivaa. Siis olen oppinu malttia - kaiken ei tarvi valmistua just-nyt-heti eikä vielä huomenakaan. Myöhemminki ehtii. (Onkohan sama ajattelutapa leviny opiskelujuttuihinki, mietin vain..) Ja sitte sitä huomaa nauttivansa lopputuloksesta paljon enemmän. Tätä lisää, kiitos.