Puutelista

Syksyhän on neulojan kulta-aikaa. Ainakin mulla. Kesän jälkeen saa (ja haluaa) taas neuloa pehmeistä villa- ja alpakkalangoista, joita ei olis voinu kuvitellakaan neulovansa kesähelteillä. Yleensä syksyisin inspiraatio on katossa, ja neulelehtien uudet ohjeetkin ovat minusta parhaimpia aina syksyisin.

On tullut taas katsastettua, että mitä sitä tälle syksylle ja tulevalle talvelle tarvitsisi. Puutelistani siis, olkaa hyvät.

Heidin puutelista:

* Neuletakki, jossa napit edessä koko matkalta. Vois olla vähän palmikkoa, mutta ei kovin paljoa pitsiä. Pitkät hihat. 

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

* Ohut neuletunika, jossa palmikoita edessä. Lyhyet tai pitkät hihat.

Kuva täältä.

* Neuletunika, jossa kaarrokkeessa kirjoneuletta.

Kuva täältä.

* (Palmikko)pusero

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

* Pari pipoa kivoissa väreissä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Siinähän niitä oliki. Vielä pitäis jäähä opiskeluillekin aikaa. :o)

Kesätunika

Ai miten niin on jäänyt pari projektia kirjaamatta blogiin?! Tällä kertaa esittelyssä siis kevääksi ja kesäksi suunniteltu tunika, mutta jonka valmistuminen vei taas hieman enemmän aikaa. Noh, tulee se kevät ensi vuonnakin.

Ravelrysta taas lunttaan, että aloitin tämän tunikan neulomisen jo helmikuussa. Ajattelin silloin, että saan tunikan hyvissä ajoin kevääksi valmiiksi. Noh, ei menny ihan niinko Strömsössä..

Inspiraatio lähti liikkeelle Ravelrya selatessa tästä Francis-neuleesta. Neule siis neulotaan ylhäältä alaspäin ilman saumoja (jes!). Otin reippaasti suositusta isommat puikot sillä halusin ilmavan pinnan. Sileän oikean seuraksi neuloin silloin tällöin ko hyvältä tuntu raidan nurjaa.
Parissa päivässä pääsin jo pitkälle helmaan. Ylhäältä ko alotin, niin oli näppärä kokeilla neuletta välillä ja sain tehtyä vyötärön ja lantion muotoilut kohdilleen. Siihen se sitten jäi kun en taaskaan osannut päättää minkälaiset hihat tekisin (vaikuttais olevan se kompastuskivi mulla..).

Meni taas aikaa vähän enempi ja olisko ollu sitte heinäkuun alussa ko viimein katoin asiaa uudelleen. Vajaamittaiset hihat ne tuli siis tehtyä (taas). Kesätunikasta kun oli kyse. En lisäillyt tai kaventanut silmuikoita hihoissa ollenkaan, neuloin suorana pötkönä vain. Hyvin tuntuvat asettuvan semmosenaan (aluksi kun mietin alkuperäisen ohjeen mukaisia leveneviä hihoja).

Lanka on siis semmosta vuosikertaa ettei tosikaan, ja olen kyllä erittäin tyytyväinen, että sain sen vihdoin käytettyä. Jaa, tais sitä reipas kerä jäädä vielä.. Noh, joka tapauksessa, lanka on kyllä justiinsa sopiva tähän. Tykkään siitä, että se painaa paljon ja sen takia tunika (tai sorjempi säärisillä mekko) laskeutuu kivasti.

  Oli kyllä niin voittajafiilis kun sain tämän valmiiksi!

ohje: inspiraatio Francis Revisited -neuleesta, mutta hyvin paljon sävelletty matkan varrella itse

lanka: Novita Malibu hopeanharmaa (440) 424 grammaa

puikot: 8,0 mm

Petroolia vol. 2

Petrooli väri näyttää viehättäneen minua alkuvuonna. Viime kirjoituksen ruskeissa sukissa oli petroolin väriset raidat ja tämä onkin kokonaan petroolia. En ole kyllä juurikaan harrastanut tätä väriä aikaisemmin, mutta ihan hyvin se on kotiutunut vaatekaappiini eikä näytä hullummalta päälläkään.

 ohje: Featherweight Cardigan by Hannah Fettig (Ravelry)

lanka: Drops Alpaca petroolin sininen (6309) 226 grammaa

puikot: 3,0 mm

Aloitin neulomisen Ravelryn mukaan jo huhtikuussa, mutta jossakin vaiheessa kun lumet olivat sulaneet ei juurikaan ollut aikaa neuloa, joten valmistuminen vähän kesti. Kun kesäkuun alussa taas tartuin puikkoihin ja sain tämän valmiiksi niin ilmat olivat jo niin helteiset, että laitoin valmiin neuleen vaatekaappiin odottamaan syksyä.

 Ja nyt onkin ollut käyttöä tälle.
 

Ohjeesta poiketen tein helmasta paljon pidemmän. Etukappaleita olen pitänyt kiinni isolla hakaneulalla, mutta hyvin ne pärjäävät aukikin.

Pähkäilin pitkään hihojen pituuden kanssa, mutta päädyin kuitenkin lopulta vajaamittaisiin sillä helpostihan niitä jatkaa jos siltä tuntuu. Nyt kuitenkin käytön kannalta on ollut mukavaa, etteivät hihat ole edessä (monesti kun ne tulee käärittyä kuitenkin). Ehkä kylmimpinä talvipäivinä toivoisi pitkiä hihoja, mutta käytetään niinä päivinä sitten jotakin toista neuletakkia. Tämä on passeli näihin syyskeleihin.

Suklaaraidat

Sehän on jo moneen kertaan todettu, ettei sukista saa hyviä kuvia kuvaamalla itse sukkia omissa jaloissa. Nyt viimein sain aikaseksi järjestää kuvaajan (herätin miehen päiväunilta) ja sain maaliskuussa valmistuneet, jo paljon pidetyt sukat pyykkikoneesta.

No, kuvaaja ei ollut parhaimmalla mahdollisella tuulella, mutta kuvat kuitenkin saatiin. Jopa kaksi onnistunutta. Parempia joka tapauksessa kuin jos olisin itse kuvannut omia jalkojani.

ohje: ihan perussukat kiilakantapäällä ja raidoituksella

lanka: Schachenmayr nomotta Regia Extra Twist Merino 

tummanruskea ja petrooli, yhteensä 59 grammaa

puikot: 2,5 mm

Mutta sitten siihen oleellisempaan. Lanka oli uusi tuttavuus ja tykästyin kyllä kovasti. Sitä oli mukava neuloa, ja valmiit sukat tuntuu hyvältä jaloissa. Eikä ne pesussakaan säikähtäny yhtään (surutta heitin tavallisen pyykin sekaan).

Ja raidat vaan on aina niin ihania! :o)

Käytän kesäisinkin ahkerasti villasukkia, mutta aina kun vain tarkenee niin olen auvojaloin (=ilman sukkia). Nyt on kyllä syksy jo sen verran pitkällä, että sukat täytyy laittaa melkeinpä aina jalkaan. Kotona on kiva hipsiä villasukat jalassa. Talven tullen pidän niitä aina kengissäkin. Siitäpä tulikin mieleeni puutelista, joka on jo melkoinen neulomiseen käytettävään aikaan suhteutettuna. Puutelistasta juttua toisella kertaa.

Herkullista

Täällä Rovaniemellä on jonkin verran tullut jo tutkittua käsityö- ja askartelukauppojen valikoimia. Näin pieneksi kaupungiksi (Ouluun tottuneelle) täälläkin on varsin hyvät valikoimat. Joku aika sitten löysin uusiin tiloihin muuttaneen Ottobren. Sieltä löytyi huonekaupalla ihania juttuja: kankaita, nauhoja, vetoketjuja, nappeja,... Siinä oli melkonen homma, että sai hillittyä itsensä ettei ostaisi tiliä tyhjäksi. Yllättävän hankalaa pitää järki päässä tuollaisessa ympäristössä vaikka sinnehän pääsee kätevästi vaikka päivittäin käymään.

Ensimmäisellä kerralla mukaan lähti läjä nappeja. Monet oranssit ja pinkit napit oli ihania ja jostaki syystä ne kiinnosti eniten. Maltoin kuitenkin mielen ja yritin valita tarpeellisia nappeja (vaikka mitään tiettyä projektia ei ollut mielessä, johon nappeja käyttäisin).

Tämä maatuskakangas oli niin sulonen, että sitä ei voinu olla ottamatta. Tällekään ei ole mitään suunnitelmaa vielä. Voi olla, että raskiiko tätä käyttääkään (ja taas, uutta saa kaupasta lisää jos loppuu..). Sehän se niille ihanimmille materiaaleille yleensä käy, että niitä vain ihastelee ja hypistelee muttei uskalla käyttää.

Ja tähän muffinssikankaaseen rakastuin. Kuola valuu. Tarviiko muuta sanoa? ;o)

Nyt tuli valitettavasti vastaan ensimmäinen bloggerin ongelma: kuvat vääntyy väärään suuntaan! Napit ja muffinssit ei jostaki syystä suostu menemään vaakaan, maatuskojen kanssa ei ongelmaa. Ärsyttävää!

Pieni vihreä

Olen innostunu vauvaneuleista. Ne valmistuu niin älyttömän nopeasti (eniten aikaa taitaa mennä siihen, että saa alotettua nappien ompelun).

ohje: Baby Sophisticate by Linden Down (Ravelry)

lanka: Novita Spektri Plus vihreä (843) 137 grammaa

puikot: 5,0 mm

koko: ohjeen isompi koko eli 6-12 kk

Tämä lanka on melko kauan aikaa sitte ostettu, ja sehän on poistunut myynnistäkin jo ajat sitten. Alotin siitä vuosi sitten keväällä vauvan peittoprojektin virkkaamalla, mutta siitä tuli liian kankeaa. Jatkoin kuitenki virkkausta ja ajattelin, että siitä tulis hyvä tyynynpäällinen.

No ei tullu. Onneksi purin sen. Lanka soppii paljon paremmin tähän - lanka ja ohje kohtasi mukavasti. Pehmeä tuli, ja isoila puikoila valmistu nopeasti. Lankaakaan ei menny edes kolmea täyttä kerää, joten tätähän on laatikossa vielä reipas 500 grammaa. Väri on ehkä semmonen, ettei tulis pidettyä jos tekis ittele neuleen. Ehkä jotaki vielä jollekki pienelle..?

Mulla ko ei ole kokemusta näin pienten vaatettamisesta juuri ollenkaan niin jäin miettimään tuota shaalikauluksen käytännöllisyyttä. Eihän se iso ole, mutta jääkö se lörpöttämään, painaako? Kivalta se ainaki näyttää.