Haaste itselle osa 4

Haaste on taas ottanut yhden askeleen eteenpäin. Tällä kertaa valitsin raidallisen paperin käytettäväksi ja tällaisia kortteja siitä syntyi.

Muffinssi on rakennettu neljästä eri palasesta: paperivuoka, kuorrute, kukka ja lehti, jotka on kaikki tehty leimasimilla. Onnistuin tässä mielestäni aika kivasti. Tämä on näistä korteista ainoa neliön mallinen, muut ovat A6-kokoisia.

Näitä tähtiä tuntuu nyt tulevan joka toiseen korttiin. Se on se alkuinnostus uuden askarteluvälineen kanssa. :o) Pienimmät tähdet on Fiskarsin kuvioleikkurilla, isommat Big Shotilla.

 Neljävuotiaalle tähtiä.

 

Viimeisenä raitapaperista tuli tämä pöllökortti. Tämä leimasin on muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta ostettu. Se oli semmosessa isommassa pakkauksessa, jossa oli useita eri eläimiä: siilejä, peuroja, kettuja, pöllöjä.

1-vuotiaalle

Askartelin useampia 1-vuotiskortteja siskon poikaa varten, jotta olisi mistä valita. Itse annoin edellisen postauksen tähtikortin. Äiti valitsi yhden näistä ja loput jäävät odottamaan seuraavaa vuoden iän saavuttavaa juhlijaa.

 Pupu-leimasin on sulonen! Tykkään muutenkin kovasti näistä korteista, tuosta ylemmästä erityisesti. Tähti ja piparireunainen ympyrä ovat Big Shotilla, ykköset ihan käsin leikattu.

 Kettu pääsi kahteen korttiin. Kettu on siitä samasta leimasinsetistä kuin se aikasemmin esitelty pöllökin. Näistä korteista tuli melkein samanlaiset, helpolla kun halusin päästä.

Vastenmielisyyttä

Ennen kuin esittelen sen toisen kirjoneuleen (siihen pitää tehdä nappilista uusiksi kun se meinasi vähän irvistellä), voisin vilauttaa yhtä neuletta, jonka alotin niiden kirjoneuleiden jälkeen. Nyt voin vaan kysyä, että mitä ihmettä taas ajattelin?!

Mulla ei nykysin sukkien neulominen ota onnistuakseen. Ei siis se, ettenkö osais, vaan se, ettei minua kiinnosta. Voiko tylsempää olla? Niitä pitäs vielä yleensä tehä kaksin kappalein (neuletakkien hihathan ei kuulu samaan kategoriaan). Nykyisin totuus on siis sitä luokkaa, että keskeneräisten töiden kasassa (lue: vuoressa) on enimmäkseen parittomia sukkia.

Useita vuosia taaksepäin tein vain ja ainoastaan villasukkia: mitä erilaisimmilla väriyhdistelmillä, joskus yksivärisiäkin, usein raitoja, mutta monesti kirjoneuletta. Ne innosti silloin älyttömästi ja ideoita olis ollu ihan loputtomiin. Mutta nyt. Tuntuu, ettei saa edes niitä "pakollisia" tehtyä. On siis joululahjasukkien saajat vähentyneet viime vuosina reippaasti. Ihastelen kyllä aina muiden tekemiä sukkia, ja ilman villasukkia en pärjäis kesälläkään, mutta miksi niiden tekeminen on niin suivasaa hommaa?

Tälle vihreälle sukalle on parikin jo aloitettu, mutta veikkaan, että se jää jalkoihin hyvin nopeasti mielenkiintoisemman neuleen viedessä pitemmän korren.

Pari raitaa

Viime kesänä neuloin eka kertaa Featherweight Cardiganin. Tykästyin helppoon, muunneltavaan malliin, ja niinpä toinenki samalla ohjeella tehty neuletakki putosi puikoilta.

 ohje: Featherweight Cardigan by Hannah Fettig

lanka: Drops Alpaca petrooli (101) ja tummanharmaa (1101) yhteensä 254 g

puikot: 4,0 mm

 Ekalta kerralta jäi petroolin väristä Dropsin Alpacaa muutama kerä. Kaveriksi ostin yhen kerän tummanharmaata Alpacaa. Sitte vain raitoja tasasin, ehkä 20 kerroksen välein.


Tämähän on telkkarineule parhaimmillaan tai tylsimmillään, miten vain. Raitojen neulominen kuitenki vähän pakotti skarppaamaan ajoittain, mutta muuten tämän tekeminen oli välillä pitkästyttävänkin hidasta kun mitään ei tapahtunut.

Alkuperäsessä ohjeessa on vyötärömittainen helma, mutta tälläkin kertaa päätin tehdä pitemmän. Kauluksen reunassa on 1 oikein, 1 nurin -joustinta sileän oikean sijasta. Siihen olenki vähän tyytymätön, mulla pakkaa tuo oikea raita aina jotenki levähtämään (tiedän, kierretyt silmukat auttaa asiaa, mutta en jaksanu vääntää niitä).

Tästä tuli tämmönen rento neuletakki, joka sopii hyvin pyjamahousujen kaveriksi (kuten kuvissa).

Laitetaan harkintaan josko seuraavalla kerralla tekis lyhyemmän version. Lankaaki vois olla sopivasti jäljellä tästä projektista.

Voi Rikke minkä teit!

 Niinpä niin. Kirjotinko viimeksi jotaki maltista, "hyvin suunniteltu, puoliksi tehty" -ajattelusta ja siitä, että olen oppinu semmosta?

Taisin erehtyä.

Nyt on nimittäin ainaki kolme asiaa, jotka ei kohtaa: ohje, lanka ja minun pää.

 

Rikkeä on niin kovasti kehuttu, että mieki sitte innostuin. Tulos ei sitte olekaan mitään niin innostavaa.

Pipoa saa kiskoa vähän väliä ettei se putoais silmile. Se on siis ISO. Ainaki kymmenen silmukkaa vähemmän olis voinu olla hyvä.
Käytin kahta lankaa yhtäaikaa: Alpacaa ja Lanettia. Taitavat ehkä tehä piposta liian paksun. Pysyy pystyssä ittekseen. Ei tämä kuitenkaan mitään peltiä ole. Mukavan pehmeää ja lämmintä.

Ei tullu suosikkipipoa tästä, ei. Mullahan on luonnollisesti neljä vaihtoehtoa:
a) Annetaan jollekulle isompipäiselle.
b) Puretaan ja tehhään uus. *huokaus*
c) Alotetaan kokonaan uus Rikke eri langoila ja silmukoila.
d) Heitetään perimmäisen kaapin syvimpään nurkkaan ja unohetaan, että on koskaan ees neulottu tämmöstä.


Bonuksena pari väsynyttä ja heilahtanutta kuvaa.

Kohta ei päätä palele

Tulin vain kertomaan, että Rikke on alotettu.

Alpakkaa ja merinoa. Luulis olevan lämmintä.

Lahja siskolle

Onnekasta alkanutta vuotta kaikille!

Tälle joululle en juurikaan ehtinyt tehdä itse lahjoja. Se tietty harmittaa melkosesti, mutta ei aina voi ehtiä. Yritetään paremmin sitte ens vuonna.

Nuorempi pikkusisko sai kuitenki jotaki omatekostaki.

Ompelin tämmösiä pussukoita useampia tässä syksyn aikana - ne onki jääny esittelemättä täälä. Tein kahta kokoa, tässä isompi 18 cm:n vetoketjulla.

Tykkään siitä, että vuori on eri värinen. Keltanen passas hyvin harmaan, mustan ja valkosen kaveriksi.

Keltasta löytyy nauhastaki. Mulla on ittelä tämmönen pussukka käytössä käsilaukussa. Sielä ko tahtoo aina olla kaikennäköstä pientä tärkeää pitkin laukun pohjaa niin nyt ne on sitte pussukassa - paljon helpompi kaivaa niitä sieltä ja laukkuki pyssyy siisti(mpä)nä.

Näitä oli tosi näppärä ja mukava tehä. Kerrala ko leikkas useammat kankaat ja teki yhen työvaiheen jokaseen pussukkaan, niin valmista tuli aika äkkiä.

Lila on yksi lempiväreistäni

Olenki maininu useaan otteeseen, että nyt on tullu tehtyä paljon pieniä neuleita. Tässä olis yks jo elokuussa neulottu, mutta johon napit sain vasta paljon myöhemmin.

ohje:  garter yoke baby cardi by Jennifer Hoel (Ravelry)

lanka: Dropsin Alpaca vaaleanpunanen (3112), lilamix (4434) ja tumma lila (4400) sekä Corallo luonnonvalkonen (24) yhteensä 76 grammaa

puikot: 3,0 mm (ja vahingossa hihoissa 2,5 mm)

Tein pienimmän koon, mennee siis vastasyntyneelle ja varmaan maksimissaan puolivuotiaalle.
Tämä on nopea neuloa! Raitojen tekeminen mielen mukaan saa jatkamaan aina vielä yhen kerroksen. Taitaa päätyä neulottavaksi toistekin.

Enempiki kuvia neuletakista olis ollu, mutta jostaki syystä blogger ei ole yhteistyökykyinen just nyt.

Viittä vaille valmista

Korttiaskartelua ja kutomista se on enimmäkseen viime viikkoina ollu. Ihan valmista ei vielä ole, huivi on kuiten jo pingotettu, mutta päättely olis vielä tekemättä.

Taaskaan en ymmärrä mitä tämä blogger tekee (tai jättää tekemättä): kuva pitäs olla vaakatasossa, joten kääntäkää päätä, kiitos.

Uutta juttuaki on puikoila. Joku ohje vain on niin hyvä, että siitä kannattaa neuloa toistekki. Tässä tulossa siis Featherweight cardigan toistamiseen - ja vielä samalla langalla. Sitä ei kuitenkaan ollu ihan riittävästi, joten piti hakea vähän apua raidoista. Mutta onko tuo nyt minkään näkönen? Menneekö aivan pusikkoon ja purkuun?

Appelsiini-kola

Keväällä (maaliskuussa) olin kälyn kanssa lankaostoksilla. Käly valitsi langat ja mie lupasin kutoa sukat. Aikataulusta ei ollu puhetta. Hyvä niin.

ohje: perussukat mielivaltasella raidotuksella

lanka: Drops Fabel musta (400) ja punaoranssi (543) yhteensä 59 grammaa

puikot: 2,5 mm

Nämä on simppeleistä simppeleimmät sukat. Käly haluski, että raidat/värit on näissä pääosassa. Eli vaativat hitusen läsnäoloa, että muisti vaihtaa lankaa välillä. Muuten nämä tehtiin siinä ohessa.

Aloitettu siis jo silloin maaliskuussa, saatettu valmiiksi elokuussa. Luovutetaan joulukuun 24. päivä kälylle.

Kahdessa kerässä Fabelia on yhteensä 100 grammaa lankaa, joten jos nämä paino 59 grammaa, niin jonku verranhan lankaa jäi yli. Päätin heti käyttää jämäkerät pois etteivät jää pyörimään lankalaatikkoon valovuosiksi.

ohje: perussukat kärjestä, neulotaan-niin-kauan-kun-lankaa-riittää

lanka: samat kuin äskeisissä

puikot: ne samat myös, 2,5 mm

Nämä tuli ihan omaan käyttöön. Priimaa ei tullu tällä kertaa: resorinsuu kiristää (menevät kuitenkin just ja just jalkaan, joten ei pureta), langanvaihtokohta ei ole nätti (kirjava lanka katosi johonki, joten tilalla on musta rantu). Olishan nämä ehkä voinu olla pitempivartiset, mutta kai ne mennee säärystimien kans (siitä puheenollen: tarvisin säärystimet!).

Kesätunika

Ai miten niin on jäänyt pari projektia kirjaamatta blogiin?! Tällä kertaa esittelyssä siis kevääksi ja kesäksi suunniteltu tunika, mutta jonka valmistuminen vei taas hieman enemmän aikaa. Noh, tulee se kevät ensi vuonnakin.

Ravelrysta taas lunttaan, että aloitin tämän tunikan neulomisen jo helmikuussa. Ajattelin silloin, että saan tunikan hyvissä ajoin kevääksi valmiiksi. Noh, ei menny ihan niinko Strömsössä..

Inspiraatio lähti liikkeelle Ravelrya selatessa tästä Francis-neuleesta. Neule siis neulotaan ylhäältä alaspäin ilman saumoja (jes!). Otin reippaasti suositusta isommat puikot sillä halusin ilmavan pinnan. Sileän oikean seuraksi neuloin silloin tällöin ko hyvältä tuntu raidan nurjaa.
Parissa päivässä pääsin jo pitkälle helmaan. Ylhäältä ko alotin, niin oli näppärä kokeilla neuletta välillä ja sain tehtyä vyötärön ja lantion muotoilut kohdilleen. Siihen se sitten jäi kun en taaskaan osannut päättää minkälaiset hihat tekisin (vaikuttais olevan se kompastuskivi mulla..).

Meni taas aikaa vähän enempi ja olisko ollu sitte heinäkuun alussa ko viimein katoin asiaa uudelleen. Vajaamittaiset hihat ne tuli siis tehtyä (taas). Kesätunikasta kun oli kyse. En lisäillyt tai kaventanut silmuikoita hihoissa ollenkaan, neuloin suorana pötkönä vain. Hyvin tuntuvat asettuvan semmosenaan (aluksi kun mietin alkuperäisen ohjeen mukaisia leveneviä hihoja).

Lanka on siis semmosta vuosikertaa ettei tosikaan, ja olen kyllä erittäin tyytyväinen, että sain sen vihdoin käytettyä. Jaa, tais sitä reipas kerä jäädä vielä.. Noh, joka tapauksessa, lanka on kyllä justiinsa sopiva tähän. Tykkään siitä, että se painaa paljon ja sen takia tunika (tai sorjempi säärisillä mekko) laskeutuu kivasti.

  Oli kyllä niin voittajafiilis kun sain tämän valmiiksi!

ohje: inspiraatio Francis Revisited -neuleesta, mutta hyvin paljon sävelletty matkan varrella itse

lanka: Novita Malibu hopeanharmaa (440) 424 grammaa

puikot: 8,0 mm

Suklaaraidat

Sehän on jo moneen kertaan todettu, ettei sukista saa hyviä kuvia kuvaamalla itse sukkia omissa jaloissa. Nyt viimein sain aikaseksi järjestää kuvaajan (herätin miehen päiväunilta) ja sain maaliskuussa valmistuneet, jo paljon pidetyt sukat pyykkikoneesta.

No, kuvaaja ei ollut parhaimmalla mahdollisella tuulella, mutta kuvat kuitenkin saatiin. Jopa kaksi onnistunutta. Parempia joka tapauksessa kuin jos olisin itse kuvannut omia jalkojani.

ohje: ihan perussukat kiilakantapäällä ja raidoituksella

lanka: Schachenmayr nomotta Regia Extra Twist Merino 

tummanruskea ja petrooli, yhteensä 59 grammaa

puikot: 2,5 mm

Mutta sitten siihen oleellisempaan. Lanka oli uusi tuttavuus ja tykästyin kyllä kovasti. Sitä oli mukava neuloa, ja valmiit sukat tuntuu hyvältä jaloissa. Eikä ne pesussakaan säikähtäny yhtään (surutta heitin tavallisen pyykin sekaan).

Ja raidat vaan on aina niin ihania! :o)

Käytän kesäisinkin ahkerasti villasukkia, mutta aina kun vain tarkenee niin olen auvojaloin (=ilman sukkia). Nyt on kyllä syksy jo sen verran pitkällä, että sukat täytyy laittaa melkeinpä aina jalkaan. Kotona on kiva hipsiä villasukat jalassa. Talven tullen pidän niitä aina kengissäkin. Siitäpä tulikin mieleeni puutelista, joka on jo melkoinen neulomiseen käytettävään aikaan suhteutettuna. Puutelistasta juttua toisella kertaa.