Villahaalari, osa 1

Kiitos kaikille mukavista kommenteista pipoihin! Olen kyllä niin tyytyväinen myssyihin, että!

Nyt onki semmonen hulina menossa ko ykskaks alotinki työt toivottavasti tulevassa ammatissani. Opinnot siis on kesken, loppuvaiheessa, mutta ko vastaan tuli mahollisuus päästä sijaiseksi oman alan hommiin niin eihän sitä voinu jättää käyttämättä.

Nämä pari viikkoa on ollu niin jännittäviä ja työntäyteisiä, että puikot ei ole paljoa suihkinu. En ole tainu hirveästi ehtiä istua sohvallakaan. Eikä ole iltasin tarvinu oottaa unta, vintti on kyllä pimeny ko pää on painunu tyynyyn.

Ehkä pari viikkoa vielä niin sitte vois tilanne vähän rauhottua ja ittekki olis paremmin sisällä työjutuissa. Sitte jäis sitä omaa aikaaki. Näpertelyaikaa.

Jotaki pientä kuitenki olen tässä ennen töitten alkua laittanu alulle sen tunikan lisäksi. Siskohan sai pienenpienen pojan, josta on jo kasvanu pieni poika. Villahaalari oli toiveissa ja tätihän tieten teki. Ilomielin.

 Haalari kävi jo testissä, mutta todettiin, että jotta se menis koko talven ja kevään, niin ehkä hitusen isompi vois olla parempi.
Purin siis vielä kaarrokkeen kainaloihin asti, lisäsin pari senttiä hihoihin ja vartaloon (lahkeista olin onneksi tehny jo reilummat). Nyt puku oottaa pesua ja nappien ompelua. Ihan ei ehtiny kotiutumismatkalle tämä haalari, mutta eiköhän sitä ehitä käyttää.

Nämä kuvat on siitä ensimmäisestä, pienemmästä versiosta. Lisäkuvia luvassa sen pesun ja suhteellisen pitkään kestävän nappien ompelun jälkeen. Toivotaan, että niihin kuviin saatais poitsuki matkaan puvun täytteeksi.